Seurakunnan blogi

Hyvää 91-vuotissyntymäpäivää Mummu!

Taivaan Isän huolenpitoa jokaiseen päivään

t. Katriina

Olen lähdössä nyt sunnuntaina rippileirille Ilomantsiin Taivalmajalle. Tämä rippileiri on minun ensimmäinen Pielisensuun seurakunnassa. Olen toki aikaisemmin ollut rippileirillä Kajaanissa, mutta en täällä Joensuussa asuessani ja työskennellessäni. On hyvä, että ennätyshelteet (+ 37,2 astetta eilen Joensuun lentoasemalla) ja Venäjältä tuleva samusumu ovat hälventyneet ja olemme voineet palata normaaliin päiväjärjestykseen. Nyt on voimia ajatella vähän tulevaa rippileiriäkin.

Rippikoulutyö on haastava toimintamuoto, sillä rippikoulu on suosittu nuorten keskuudessa, sitä on suorastaan pidetty kirkon lippulaivana. Kun lähes 90 prosenttia ikäluokkansa nuorista tulee rippikouluun ja heistä noin kolmannes jatkaa isostoiminnassa, niin voi hyvin kuvitella, miten tärkeästä asiasta on kysymys. Olisi tärkeää, että nuori voisi kokea rippikouluajan turvallisena ja hyvänä aikana, vaikka seurakunnan työntekijänä ja pappina kokeekin tässä työssä oman epätäydellisyytensä ja keskeneräisyytensä ehkä selvemmin kuin monessa muussa papin työhön kuuluvassa tehtävässä.  Työntekijänä jännittää rippileiriä kenties enemmän kuin monta muuta työtehtävää ja tilannetta. Pappina elää yhä uudelleen ja uudelleen myös omaa rippikouluaikaansa ehkä enemmän kuin muut, mutta kyllä konfirmaatiomessussa ja sen jälkeisessä juhlassa kotona varmasti myös muut lapsen sukulaiset ja ystävät kokevat samaa. Muistan vieläkin paljon omasta rippikouluajastani. Kävin sen Outokummussa päivärippikouluna kesän alussa ja muistan vieläkin kirkkoherran sanat meille: "Vaikka mitään muuta ei jäisikään mieleen tästä, niin muistakaa, että Jumala rakastaa teitä." Nämä sanat ovat kantaneet minua jo yli 25 vuoden ajan. Vaikka elämässä tulisikin vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, niin Jumala pitää meistä huolen.

Maailma on paljon muuttunut 25 vuodessa, mutta ihmisluonto hyvin vähän, jos lainkaan. Kun kuuntelee omien vanhempiensä rippikoulumuistoja, niin huomaa samoja piirteitä kuin nykyisinkin. 25 tai 60 vuotta sittenkin papin puhe saattoi kuulostaa 15-vuotiaasta kaanaan kieleltä, vaikka pappi varmasti silloinkin yritti parhaansa. Muut kuin uskonasiat saattoivat olla monella nuorella päällimmäisenä mielessä. Ulkoläksyt ja mahdollisesti loppukoe jännittivät, vaikka varmasti jokainen niistä jotenkin selvisi.

Kaikesta huolimatta uskon, että jokaisella ihmisellä on kaipaus Jumalan luokse. Rippikouluikäinen kyllä ymmärtää, onko pappi tai nuorisotyöntekijä todella asiansa takana. Vaikka papin tai nuorisotyöntekijän puhe ja käytös saattaisivatkin välillä huvittaa tai jopa ärsyttää, niin kyllä huomaa, että nuoret hiljentyvät myös kuuntelemaan. Monet sanovat tulevansa rippileirille lähinnä hauskaa pitämään ja kavereita tapaamaan, mutta samalla syntyy oppitunneilla ja leiritulilla hyviä keskusteluja ja nousee hyviä kysymyksiä. Vaikka rippileirin jälkeen on jokainen varmasti uupunut ja kaipaa omaan kotiinsa ja rauhaansa, mutta silti rippileirille saattaa palata ajautuksissaan ja unissaan takaisin ja jopa kaivata sinne. Kun koulut alkavat kohta, niin monet tämän vuoden rippikoululaiset ilmoittautuvat isoskoulutukseen. Kaikki tämä kertoo siitä, että rippikoulussa on viihdytty ja sinne halutaan jopa takaisin isosena tai muuna kesätyöntekijänä. Jollekin myönteinen rippikouluaika voi olla kimmoke lähteä opiskelemaan kirkon  virkaan. Toiselle vähemmän miellyttäväkin rippikouluaika saattaa kuitenkin olla loppujen lopuksi merkittävä. Rippikoulussa kuullut ja opetetut asiat saattavat tulla mieleen myöhemmin ja antaa voimia ja tukea elämässä. Kun toteutamme Jeesuksen lähetyskäskyä ja annamme kristilllistä kasteopetusta parhaan ymmärryksemme ja taitomme mukaan, niin Jumala pitää huolen lopusta. Oikein paljon siunausta ja varjelusta tämän kesän rippikoululaisille, heidän perheilleen, isosilleen ja ohjaajilleen! Oikein hyvää, siunauksellista ja rauhallista loppukesää kaikille!