krookus

Sinä kutsut samaan iloon

Herra, me olemme tulleet,
kaipaamme nähdä hymyn sinun kasvoillasi.
Sinä iloitset meistä, luoduistasi,
kuljet kanssamme omenapuiden alla,
iloitset kanssamme lahjoista jotka meille annat:
maan tuoksuvasta sadosta, ystävistä, yhteydestä.
Herätä meidät kiitokseen ja iloon,
ei meillä ole aurinkoa ilman sinua.
Elämän varjoissakin lähteesi on avoin
ja siinä kasvojemme viereen kuvastuvat
Vapahtajamme kirkkaat kasvot.
Me olemme tulleet,
oven takana epäröiville sinä avaat.
Me astumme sisälle kirkkoomme, yhteiseen kotiin,
näemme valon hehkun lasimaalauksen läpi,
kohtaamme Kristuksen, rauhantuojan
ja ristin, lehteen puhjenneen elämänpuun.
Herra, puhu meille silloinkin kun emme kuuntele
sillä sinun sanasi on ensin,
se etsii tiensä syvyyksiin, se löytää meidät
ja sinun kaipauksesi kohtaa ihmisen kaipauksen.
Tällä kohtaamispaikalla
armo katsoo alas ristin muotoisena,
näkee meidät lunastettuina lapsinaan.
Yhä uudelleen annat ehjänä lahjan
jonka levottomuutemme särki pirstaleiksi,
ojennat pyhän maljan,
leivässäsi tuoksuu valmis vilja.
Erilaiset sinä kutsut samaan iloon,
avaat rukouksen aarteen, kiitoksen kukkivan portin.
Sillä portilla kohtaan tänään enkelin
joka kerran lauloi kanssani lapsen virttä.
Hän kantoi siivellään elämäni laulut
ja vielä hänellä on virsi minulle:
vanha ja uusi, illanhämyinen ja aamunkirkas.
Se tuo lähelle heidät jotka täällä ennen lauloivat.
Me, saman armon kantamat,
laulamme samaa rauhan ja toivon virttä.

Eeva Tikka,
Pyhäselän kirkon 85-vuotisjuhlaan 29.9.2013



suurella sydamella

 

rk_srk